Kategoria-arkisto: Tarinoita

Tässä on oikeastaan kompa. Samoin kuin ei ole olemassa väärin tehtyjä maaleja eikä väärin sammutettuja tulipaloja, ei ole olemassa väärin tehtyä kauppaa jos kerran kauppa tuli.

Pelkkä myyntitoimenpide kuitenkin on joustava käsite ja niitä voi tehdä rajattoman määrän ilman että yksikään johtaa kauppaan. Yleisiä myyntitoimenpiteitä ovat esimerkiksi kylmä (tai lämmin) soitto, hissipuheen esittäminen, käyntikortin antaminen (no on se ihan alustavalla tavallaan) jne.
Kaikkien näiden tarkoitus on joko edesauttaa tai varmistaa kaupan syntyminen – vähän tapauskohtaisesti.

Usein kuitenkin käy niin, että kylmä soitto menee hukkaan kun luuri lyödään korvaan ennen kuin ehdit kunnolla esittää asiaasi, hissipuhe tulee kerrottua tänään aloittaneelle assarille eikä päättävälle henkilölle ja käyntikorttikin päätyy – no sinne minne käyntikortit usein syystä tai toisesta päätyvät. Osa tästä kaikesta kuuluu asiaan joten harvalla on “klousausprosentti” satasta. Osa taas olisi vältettävissä ja pitääkin opetella välttämään koska

Väärin kohdistetut ja toteutetut myyntieffortit on kuin ylimääräisiä kaloreita; niiden jälkeen täytyy paiskia hommia tuplasti kovemmin että touhussa pysyy joku tolkku

Tehokkuutta kaupansaantiin!

Jussi

Tulin katsoneeksi dokumenttia elokuvabisneksestä äskettäin ja mieleeni jäi erään käsikirjoittajan huomio kustannusrakenteen kehittymisestä. Kyseessä oli Paluu Tulevaisuuteen – elokuvien toinen kirjoittaja, joka sanoi melkein sanatarkkaan näin:

Hyvän tarinan keksiminen ja kässärin kirjoitus on kaikkein halvin osuus – vaikka sekin maksaisi miljoonan

Kaikki perustuu tarinaan ja luonnollisesti kaikki mitä tarvitaan tarinan tuottamiseen elokuvaksi asti maksaa jokainen erikseen. Mitä parempi track record tuotannontekijän taustalla, sitä kalliimpi hintalappu päällä – tietysti.

Tästä voisi minun mielestäni oppia sen, että mieti – vaikka se veisi vähän kauemmin aikaa – kunnolla onko tarina sellainen, että muutkin haluavat olla siinä mukana. Tarina, jota kukaan ei osta tulee liian kalliiksi heti alussa.

Jussi

Kyse on palkkiosta. Eikä välttämättä suoraan rahallisesta sellaisesta. Ihmistä on turha pakottaa mihinkään, mutta oikeilla kannusteilla hänet voi saada tekemään vaikka mitä. RSA Animatella on loistava video siitä mitä ihmisen palkitsemisjärjestelmiä havainnoimalla on saatu selville.

Tässä yhteydessä tulee väkisinkin mieleen tällä hetkellä päällä olevat keskustelut esimerkiksi Suomeen haluttavista investoinneista ja johtavissa asemissa olevien ihmisten korvausten määrästä.

Tämä saattaa olla vähän karkea vertaus ja kommenteissa saa kaikin mokomin esittää näkemyksiä sen puolesta tai sitä vastaan, mutta minä näen asian kutakuinkin seuraavasti:

Se, että kielletään tai pyritään rajoittamaan yksilökohtaisen motivaation lähdettä ja määrää on kuin sanoisi, että ei saa tyhjentää rakkoa loppuun asti kun on tarve virtsata

Vai olisiko se fiksua sanoa ihmiselle, joka haluaa laihduttaa 15kg, että ihan sama kuinka paljon hikoilet, viittä kiloa enempää emme voi antaa sinun laihtua?

Hymyä huuleen ja hihat heilumaan!

Jussi

En esittele Stephen Kingiä sen paremmin, koska se olisi ajanhukkaa. En ole myöskään lukenut kovinkaan montaa herran kirjaa – johtuen ehkä hänen kuuluisasta taipumuksestaan kuvata asiat perin yksityiskohtaisesti. Itse asiassa parasta mitä olen Kingiltä lukenut, on hänen sitaattinsa liittyen luovuuteen ja lahjakkuuteen. Vapaasti suomentaen:

Lahjakkuus ja luovuus on yhtä yleistä kuin suola. Kova työ on se joka ratkaisee. Jos kirjoitit tai maalasit tai sävelsit jotain ja sait sen myytyä ja sait shekin ja shekki ei ollut katteeton ja sait sähkölaskun maksettua; minun mielestäni olit silloin luova ja lahjakas.

Eli; luovuus ja lahjakkuus, hyvä. Luovuus ja lahjakkuus ja p**se ruvella työn tekeminen sen eteen missä on lahjakas ja mihin uskoo, parempi. Luovuus ja lahjakkuus ja p**se ruvella työskentely JA idean kaupaksi saaminen, paras.

Inspiraatiota loppuviikolle!

Jussi

Kiinnitin pari päivää sitten radiosta tulleeseen Erinin kappaleen sanoituksiin huomiota. En tiedä kappaleen nimeä, mutta sen kertosäkeen lopussa lauletaan seuraavasti:

“Kuitenkin aina, on elämä laina”

Kaikki, joilla on minkäänlaista lainaa, tietävät miten sen antaja suhtautuu siihen. Hän haluaa, että se maksetaan takaisin. Lainarahalla ei harjoitella mitään, vaan sitä on otettu koska halusimme jotain oikeasti tosissamme.

Erinin sanoitus osuu naulan kantaan; elämme lainatulla ajalla ja on siis parempi tehdä jotain merkittävää kun sitä on jäljellä.

Elämä ei ole harjoitus.

Inspiraatiota loppuviikkoon!

Jussi